Vieläkö suhdeluvuilla kikkaillaan?

Syksyllä 2017 hermostuin. Olin juuri saanut kuulla, että kaupunginjohtaja on sisällyttänyt ehdotukseensa varhaiskasvatuksen suhdelukujen kasvattamisen. Vaikka pidin hyvin epätodennäköisenä sitä, että ryhmäkokojen kasvattaminen menisi läpi, halusin iskeä nämä puheet kertalaakista maahan. Minulle riitti varhaiskasvatuksen suhdeluvuilla kikkailu ja halusin sanoa sen julkisesti kaikille. Yksi mielipidekirjoitus laukaisi melkoisen lumipalloefektin… Vieläkö muistatte?

”Varhaiskasvatuksen suhdeluvuilla kikkailun on loputtava

Varhaiskasvatuksen suhdeluku on jälleen kerran nostettu tapetille. Kaupunginjohtaja antoi oman esityksensä vuoden 2018 talousarvioksi, jossa yhdeksi säästötoimenpiteeksi esitetään suhdeluvun nostamista. Jyväskylässä toteutettavan parityöskentelyn mallissa tämä tarkoittaisi 16 kokopäiväisen lapsen ryhmää tai jopa 32 subjektiivista oikeutta käyttävän lapsen ryhmää.

Ehdotus on kestämätön. Meillä on laajaa tutkimustietoa ryhmäkokojen vaikutuksesta lasten hyvinvointiin ja lisäksi päiväkotimme ovat jo nyt täynnä. Usein kaksi ryhmää käyttää samoja tiloja porrastetusti. Levottomuudelta ja meluhaitoilta ei voida välttyä, tartuntatautien leviämisestä puhumattakaan. Haluan nostaa keskusteluun yhden faktan suunnitellun toimenpiteen vaikutuksista.

Vuoden 2015 sisäilmastokyselystä selviää, että melulla on kuulovaurioiden lisäksi muitakin haittavaikutuksia: ”väsymystä ja unihäiriöitä, sydän- ja verenkiertoelimistön sairastuvuutta, puheeseen, oppimiseen ja keskittymiseen liittyviä häiriöitä. Melu on stressitekijä, joka vaikuttaa myös autonomisen hermoston sekä umpieritysrauhasten toimintaan. — 50 desibelin äänitaso vaikuttaa oppimistuloksiin ja muistiin sekä nostaa verenpainetta. — Puheviestinnän häiriöt alkavat lisääntyä lapsilla jo 35 desibelin ja aikuisilla 45 desibelin keskiäänitason altistuksilla. Tutkimusten mukaan — hyväksyttävä taustamelutaso olisi 6–7-vuotiaille enintään 28 dB ja 12 vuotta täyttäneille 40 dB. — mittauksissa luokkahuoneiden ja päiväkotien työntekijöiden 8 tunnin työpäivän meluannokset ovat mitattuina 78-86 dB. (A Leq 8h).” Kysely on vuodelta 2015, jolloin subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta ei vielä oltu rajattu.

Kun näihin faktoihin yhdistetään puheterapian ongelmat, alkaa koko totuus hahmottua. Lapset viettävät päivänsä 78-86 dB:n melussa, mutta jo 35 dB:n kohdalla puheviestinnän häiriöt lisääntyvät. Lisätään mukaan vielä henkilöstön terveys sekä sairauspoissaolojen lisääntyminen.

Nyt ei ole kyse periaatteellisesta leikkausten vastustamisesta tai kustannustehokkuuden tarpeen ymmärtämisestä. On kyse kauaskantoisista ratkaisuista, jotka vaikuttavat kaupungin talouteen huomattavasti laajemmin ja pidemmällä aikavälillä kuin yhden vuoden budjetissa.

En tule nyt, enkä koskaan hyväksymään sitä, ettei päätösten kokonaisvaltaista arviointia oteta huomioon päätöksenteossa. Tässä ei puhuta vain varhaiskasvatuksen laadun heikentämisestä, vaan siitä, että lain sallima suhdeluvun nosto mahdollistaa pysyvien kuulovaurioiden syntymisen jo lapsuusiässä. Jos tämä fakta ei riitä, niin mikä riittää?”

Niitä suhdelukuja ei muuten koskaan nostettu. Vuoden 2019 talousarviossa vastaavia toimenpiteitä ei enää esitetty, vaan pääsimme vihdoin korjaamaan tilannetta edes hitusen, kun subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaus poistettiin. Ehkäpä vuonna 2019 meillä ei ole enää puolikkaita lapsia varhaiskasvatuksessa.

Ehkäpä keväällä valitaan sellaiset puolueet valtaan, jotka linjakkaasti puolustavat koulutusta – vaikkapa miljardin verran.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s